tag:blogger.com,1999:blog-2124151819582891855.post1270508220398226150..comments2014-05-12T02:40:56.987-07:00Comments on Mielimaisema: Valitse itse Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/00834764389006356849noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-2124151819582891855.post-90799096069893640602014-05-12T02:40:56.987-07:002014-05-12T02:40:56.987-07:00Mukava kuulla, että joku toinenkin on juuri nyt va...Mukava kuulla, että joku toinenkin on juuri nyt vastaavassa tilanteessa ja hakee uutta suuntaa elämälle. Eikö tunnukin siltä, että joku pyörä pyörii koko ajan, vaikka mitään konkreettista ei tapahdu? Elämä on liikkeessä koko ajan ja uutta ilmestyy horisonttiin heti, kun päästää irti vanhasta. Uusi vain tulee elämään pikkuhiljaa, vaikka vanhasta olisikin päästellyt irti ryminällä. :) Kiitos Elina! Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/00834764389006356849noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2124151819582891855.post-80960648913576483072014-05-08T00:36:44.223-07:002014-05-08T00:36:44.223-07:00Hienoa, että olet uskaltanut tehdä rohkean irtioto...Hienoa, että olet uskaltanut tehdä rohkean irtioton vanhasta ja muuttaa suuntaa! On totta, että pienin askelinkin muutosta voi tehdä, mutta joskus vain irtipääseminen ja päästäminen vaatii kerralla koko suunnan muutoksen. Itse olen hieman samassa tilanteessa, entisestä olen päästänyt irti ja nyt koetan luottaa siihen että elämä kantaa ja näyttää minulle suunnan mihin mennä. Saatan jo olla sillä, mutta toki tämä vaatii itseltä valtavaa luottamusta ja sen turvan löytämistä sisimmästään, ettei tarvitse ripustautua ulkoiseen. Koetan ajatella myös, että nyt sen itse tekemisen ja olemisen täytyy tuottaa sisäistä iloa ja onnea. Ehkäpä siis tämä suuntani on jo oikea, kuin myös sinunkin, vaikka päämäärä ei olekaan tiedossa. Ehkä se suunta ja tie mitä kulkea on se vasemmalle kääntyvä tie tai sitten ei, aina voi palata takaisin ja kokeilla sitten sitä oikealle kääntyvää tietä. Elämä on. Ihmeellinen. <br /><br />Tsemppiä sinulle! Ja kiitos rohkeasta kirjoituksestasi!Elina https://www.blogger.com/profile/12093419581615029597noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2124151819582891855.post-79620242618026111962014-05-08T00:31:09.711-07:002014-05-08T00:31:09.711-07:00Mielestäni myötätunto näkyy, kuuluu ja sen vaistoa...Mielestäni myötätunto näkyy, kuuluu ja sen vaistoaa aina, varsinkin kun ystävä sitä osoittaa. Sanat ovat vain 7 prosenttia viestinnästä. Vaikeissa tilanteissa lähes kaikki haluavat auttaa ja tukea. Pelkästään hyvä tarkoitus riittää. Joskus vieraanpien ihmisten kommentit tulkitsee ehkä väärin tai liian kärkkäästi omasta pahasta olosta johtuen, mutta sanoihin ei pidä takertua. En tiedä mitä säälistä ajatellaan sanana ja tunteena, mutta minusta se pitää sisällään sen, että pitää toista pienenä ja vastuuttomana. Vanhempi ihminen sanoi, että säälii minua koska olen sotkenut asiani ja antanut vedättää itseäni. Virheitä on toki tullut tehtyä, mutta niistä pitää kantaa vastuu. Sääli ei auta. :D Myötätuntoa ja asioiden puimista kaipaan aina itsekin ja sitä, että yritetään nähdä ne valoisat puolet ja uskotaan tulevaan. Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/00834764389006356849noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2124151819582891855.post-73948465667333656332014-05-07T23:12:29.138-07:002014-05-07T23:12:29.138-07:00Itse koen tuntevani suurta myötätuntoa ystävieni o...Itse koen tuntevani suurta myötätuntoa ystävieni ongelmissa, koska olen myös itse ollut aika aika syvällä, aika monta kertaa. Olen myös itse onneksi saanut usein myötätuntoa osakseni. Ja tähän asti päässyt pohjalta ylös. Liiallinen empatiakin on tietysti huonoa, sekä itselle että toiselle. Se ei edistä toipumista. Myötätunto ei ole sääliä eikä kauhua, mutta miten sitä ilmaistaan? Mielestäni se on joskus pienestä kiinni. Neuvot ja oman elämän ruotiminen loukkaavat helposti. Toinen sanoo tarkoittamattaankin sanoja, jotka satuttavat. Minusta pahinta on kuitenkin, ettei reagoida millään lailla, vaan luikitaan pois ja ollaan hiljaa. No, joskus se voi tietenkin olla huojentavaakin... Itse kaipaan myötätuntoa ja asioiden puimiskaveria. Ja kun olen valmis, ehkä myös uusia ajatuksia päähän pyörimään. Omat ajatukset kun helposti alkavat kiertää kehää. Mutta näissä tilanteissa on loukkaantumisen vaara koko ajan läsnä ja ystävyys saattaa joutua karille, vaikka tarkoitus on ollut hyvä. Sekin on sääli. Harva kai haluaa ystävälleen pahaa tai epäonnea. Nykyisin on tosin muodikasta hankkia itselleen hyödyllisiä ystäviä. Se lienee kätevää niin kauan kun ei ole suuria ongelmia elämässä. Oikeiden ihmisten löytäminen elämään tuntuu olevan koko elämän suurin vaikeus ja onni.<br />Nellyhttps://www.blogger.com/profile/11566269893328535890noreply@blogger.com