Lennän vuosien taa

Katselin tänään ikkunasta, kun abit juhlivat penkkareita kiipeämällä kuorma-autojen lavoille hassuissa vaatteissa. Ystävät, nuoremmat koulukaverit ja vanhemmat olivat tulleet katsomaan. Kännykkäkameroiden laukaisimet kävivät kuumina. Nuoret kiljuivat ja nauroivat silkasta riemusta, niin kuin pitääkin.

Heitä katsellessani tunsin itseni surulliseksi, yksinäiseksi ja vieraantuneeksi.

Mitä jos olisin nähnyt itseni tässä seisomassa nelikymppisenä omana penkkaripäivänäni? Tämän valjun, hymyttömän siluetin korkealla kerrostalon ikkunassa. Näkisin mieleni, jonka reunoja on päässyt nakertamaan kyynisyys ja katkeruus. Sydämeni olisi varmaan pysähtynyt säälistä. Tunsin kovasti myötätuntoa kaikkia kohtaan nuorena, erityisesti jokaista ikäloppua eli yli kolmekymppistä säälin kovasti. Vieläkin minusta löytyy palava halu ymmärtää ja auttaa ihmisiä, mutta se on jäänyt pääasiassa hyväksi tahdoksi. Abina tunsin vahvaa toiveikkuutta, enkä olisi malttanut odottaa mitä kaikkea kivaa aikuinen elämä tuo tullessaan.

Ei elämä huonoa ole ollut, eikä missään nimessä tylsää, mutta siihen olen pettynyt miten lyhyitä onnelliset hetket ovat. Mitä sanoisin sille 19-vuotiaalle joka kerran olin?

1. Surun saapuessa (ja se saapuu jokaiselle joskus) elämä ei mene pikakelauksella eteenpäin niin kuin tarinoissa esitetään. Vaikeat päivät täytyy käydä läpi, tunti tunnilta. Rohkeutta on ottaa vastaan jokainen tunne, hyväksyä se ja lopulta luopua siitä. Matka surussa ei tunnu pelkästään epätoivoiselta. Vastaan tulee asioita, jotka tuovat uutta elämään. 

2. Älä odota romanttista rakkaustarinaa, joka eheyttää elämäsi. Sellaisia ei ole. Joudut rakentamaan itsesi kokonaiseksi melko yksin, joten aloita samantien. Kasvaminen ja oivaltaminen on yksi hauskimmista asioista elämässäsi. 

3. Kiinnitä huomiota impulsiivisuuteesi. Kun rikot lasin ja pyydät siltä anteeksi, niin palautuuko se entiselleen?

Ärsyttävän tätimäisiä ohjeita, mutta näille olisi ollut käyttöä.

Entä mitä sanoisi tuo abi joka olin nelikymppiselle siluetille ikkunassa. 

Abiturientti vuosimallia 1993.

1. Oletko hölmö unohtanut omat periaatteesi? Sen että elämä on kaunista ja hetkeen pitää tarttua. 

2. Vedä ne ikkunalaudalta tarttuneet kaktuksen piikit takapuolestasi, laita kilpikonnapuku päälle ja tule tänne kuorma-auton lavalle huutamaan. Kun sinulla on maski päässäsi, kukaan ei huomaa että olet ikäloppu. 

3. Tai tule edes ulos raittiiseen ilmaan. Ei huomisesta tarvitse huolehtia, se järjestyy itsestään. Nyt bailataan!