6. huhtikuuta 2014

Parhaissa bileissä


Voimaa saa joskus yllättäviltä tahoilta. Sain kutsun ja menin kuusivuotiaan pojan kaverisynttäreille. Juhlat olivat yhdet parhaimmista kekkereistä, joissa olen ikinä ollut.

Viimeksi olen nähnyt lasten kaverijuhlia joskus 25 vuotta sitten. En tiennyt mitä muuta odottaa kuin vauhtia, ääntä ja vaarallisia tilanteita, kun tusina alle kouluikäistä kokoontuu yhdessä leikkimään. Kaikkia näitä tapahtui, mutta myös paljon muuta. Ihailin kuinka reippaasti lapset sanoivat käsipäivää ja kuinka kunnioittaen he kerääntyivät katsomaan pakettien avaamista. Limupöydässä sankarille laulettiin onnittelulaulu ja pöydässä oltiin kohteliaita. Leluasioista näytti syntyvän ihan oikeaa keskustelua. Juhlissa oli aito tunnelma ja vilpitön bilehenki. Sellaista hyvin harvoin muodostuu aikuisten kekkereihin Suomessa ilman alkoholia, eikä koskaan vain siksi, että nyt on jonkun synttärit.

En ole itsekään ollut ikinä mikään bileiden sielu. Mieluiten rupattelen jonkun kanssa kahden nurkassa ja syön sipsejä. Mutta lastenjuhlissa huomiolta ei välty kukaan. Pääsin valvovan aikuisen roolista hetkeksi mukaan jengiin. Kaadoin vahingossa limut pöydälle, mikä herätti lasten sympatiat ja rikkoi jään. Lisäksi olin vetänyt päälleni pääkallopaidan. Pukeutumiseni ei ole ikinä herättänyt yhtä paljon arvostavaa huomiota, joten sisäinen kuusivuotiaani oli suorastaan hämmentyneen onnellinen. Se on yksi onnistuneiden juhlien merkki, että kaikki vieraat saavat huomiota. Senkin asian nämä lapset osasivat luonnostaan.

Ihailen sitä miten rehellisiä, suoria ja ystävällisiä lapset ovat. Jos joku asia mietityttää, niin kysytään suoraan. Jos vastaus ei tyydytä, niin esitetään lisäkysymyksiä. Kun homma on selvä, niin jatketaan leikkimistä. Lapsella saattaa velipojan kanssa syntyä kesken kaiken todella paha rähinä, mutta kymmenessä sekunnissa ollaan taas kavereita ja jatketaan harjoituksia. Minulla ainakin olisi paljon opittavaa lapsista. Tai ehkä se on vain lohdullista, että hetkessä elämisen taito on siellä jossain. Se pitää vain kaivaa esiin, minkä on tiennyt jo syntymästään asti.

Elämä se oli mitä lastenjuhlissa tapahtui. Minulla ei ole ollut päivissäni yhtä paljon sisältöä ja sosiaalista meininkiä vuosiin kuin kuusivuotiaan synttäreillä oli kahdessa tunnissa. Ihan kuin lapset olisivat ladanneet akkuni ja muistuttaneet, että täysi tohina vain päälle ja elämässä eteenpäin. Mitkään juhlat eivät kestä ikuisesti.  


3 kommenttia:

  1. Ihana näkökanta lasten synttärikemuihin! Kolmen lapsen äitinä ja synttärien järjestäjänä pitääkin ensi kerralla muistaa tämä, kun hälinä täyttää huushollin, popcornin muruja on varpaiden alla ja sekasorto valtaa kodin hetkeksi. Täyttä elämäähän se vain on!

    VastaaPoista
  2. Uskon Elina että se auttaa. :) Asenne ratkaisee!

    VastaaPoista