15. helmikuuta 2014

Piehtarointia kliseissä

Täydellinen olo. Joogatreeni ja sen päälle istumameditaatiota. Aamulla olen parhaiten kosketuksissa sisimpääni. Yön jälkeen päässä ei soi läheisten, haastateltavan, fb-kavereiden tai tv-sarjojen hahmojen äänet. Uni huuhtoo ne mennessään. Juuri herättyäni kuulen vain omat verkkaiset ajatukseni. Siksi pyrin välttämään mahdollisimman pitkään lehden, tietokoneen tai mobiililaitteiden avaamista. Monet ovat tämän kokeneet ihan omakohtaisesti. Kirjailijat usein työskentelevät varhain aamulla, koska silloin kaikki kanavat ovat auki. Olo on parhaimmillaan, kun tuntee kelluvansa omassa ankkurissaan.

Ei tarvitse eikä pidä olla taiteilija etsiäkseen omaa ääntään ja ainutlaatuisuuttaan. Sanovat että se löytyy sanojen ja tunteiden takaa ja sinne pääsee hengittämällä syvään. Läsnäolosta on jauhettu kyllästymiseen asti. Ihmisen päässä virtaa päivittäin 60 000 ajatusta. Niitä on melko mahdoton pysäyttää, mutta mielestäni idea onkin siinä, ettei niihin turhaan takertuisi. Ystäväni sanoi hiljattain, ettei me pystytä koskaan olemaan täysin läsnä. Mieli on aina joko eilisessä tai huomisessa. Paljon se niin onkin, mutta veikkaisin meistä jokaisen kokevan päivittäin niitä hetkiä, kun on täysin keskittynyt siihen asiaan, jota tekee juuri nyt. Se on se kuuluisa flow-tila. Opin kerran harjoituksen, jossa käskettiin hengittämään syvään, laittamaan silmät kiinni ja miettimään mikähän on seuraava ajatukseni. Sen jälkeen avataan silmät. Kannattaa kokeilla.

Elämässäni olen tehnyt paljon vääriä valintoja vain siksi, että olen kuunnellut enemmän muita ihmisiä kuin itseäni. Tiedän tarkkaan mistä sen epävarmuuden itselleni kehitin. Luulin yläasteella ja lukiossa ystävikseni ihmisiä, joilta jatkuvasti kuulin tai sain ymmärtää olevani tyhmä. Näiden äänekkäiden ja keskeneräisten nuorten mittari ihmiselle oli kuusi laudaturia. Myöhemmin olen nähnyt kuinka lapsia olimme. Valitettavasti yhtä kapeilla elämänarvoilla varustettuja ihmisiä tapaa vielä aikuisenakin. Enää en jaksa viettää heidän kanssaan aikaa kuin pakolliset hetket. Tärkeää on tietysti miettiä, miksi joku ihminen käyttäytyy tavallaan, koska sille on aina syynsä. Mutta vielä tärkeämpää ja hedelmällisempää on ymmärtää itseään.

Meissä jokaisessa on sisällä ainutlaatuisuus, viisaus ja valo, rakkaus millä ei ole mitään tekemistä  älykkyyden tai ulkoisten asioiden kanssa. Tämä on se hyvä mikä on kaikissa ihmisissä, ainoa asia mitä mielestäni kannattaa etsiä. Kliseistä aina valitetaan ja maristaan, mutta jos niitä syvällisesti pysähtyy miettimään, ymmärtää ettei niitä turhaan jauheta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti