Suurta elämänmuutosta luvataan nykyisin vähän siellä ja
täällä, vaikka suurimmat asiat tapahtuvat pieniä askelia ottamalla. Taitavalla markkinoinnilla myydään mitä tahansa. Tarkka saa olla ja
kriittinen, jos on luonteeltaan utelias. Janoan tietoa elämäntaidoista ja tarvitsen
aina välillä uusia konsteja saadakseni mieleni rattaat edes sekunniksi
pysähtymään. Useimmat meistä kaipaavat vain sitä hyvää, kevyttä ja onnellista oloa.
Rauhaa sydämeen.
Aina silloin tällöin löydän jotain, mistä on oikeasti
hyötyä. Luen parhaillaan Hale Dwoskin kirjaa The Sedona Method. Kirjan harjoituksia
tekemällä minulle tapahtuu puhdistavia asioita. Kysymys on tunteiden
tunnistamisesta, niiden hyväksymisestä ja irti päästämisestä. Auringon alla
tuskin on mitään uutta, eikä sitä ole tämäkään. Ainakin metodia on
Yhdysvalloissa opetettu vuosikymmeniä. Terapeutit käyttävät vastaavia keinoja Suomessakin.
Monet näyttelijät tunnistavat ja hyväksyvät tunteitaan päivittäin. Fiilikset
kun ovat heille tärkeitä työkaluja rooleja varten.
Kirjan oppeja noudattaen ajattelen jotain asiaa mikä vaivaa
mieltä. Laitan silmät kiinni. Tunnen heti missä kohdassa kehoa varsinkin paha
olo on. Suru kuristaa möykkynä kurkkua. Jotkut asiat ällöttävät niin, että
kirjaimellisesti tekee mieli oksentaa. Huoli velloo palleassa ja ahdistus
puristaa rintaa. Kirjan ohjeiden mukaan annan kaikkien näiden tuntemusten
tulla, samoin ajatusten ja fiilisten, joita ne herättävät.
Sen jälkeen kysyn itseltäni voisinko päästää tämän tunteen
menemään. Kun sitä on hetken tarkastellut, voin kysyä haluanko päästää tämän
tunteen menemään. Vastaus voi yhtä hyvin olla ei. Jos haluan päästää tunteen
menemään kielteisestä vastauksesta huolimatta, voin vähän haastaa itseäni ja kysyä
miksi haluan pitää siitä kiinni. Olenko syntynyt hautomaan näitä ikäviä fiiliksiä?
Lopuksi kysyn milloin haluan päästää tunteen menemään. Jos
vastaus on nyt, kuvittelen esimerkiksi surun lähtevän kurkusta kohti oikeaa käsivartta
ja kulkevan sitä kautta kämmenestä ulos. Tunnen kuinka kättä kuumottaa. Kun
tämän on tehnyt, päähän alkaa tulla kuin itsestään vastauksia kysymyksiin,
joita on esittänyt. Sen jälkeen tulee rauhallinen ja helpottunut, hyvä olo.
Siitä tietää, että on päästänyt irti.
Rakkauden puutetta pyöritellessäni koin hienon vision. Näin itseni kävelemässä kadulla ja
lävitseni virtasi keltainen ja oranssi, lämmin hyvä energia. Rakkaudeksi sitä
kai voisi sanoa, sitä suorastaan tulvi lävitseni. Helsinki Zen Centerin zazen kurssilla muutama vuosi sitten
opin, että nämä ovat makyoita. Asioita jotka häiritsevät mietiskelyä ja
varsinkin ne pitää päästää menemään ja jatkaa harjoitusta. Hyvistäkin tunteista
pitää siis luopua. Se on vaikempaa, sillä niitä olisi niin mukava helliä. Uutta ei vain tule, jos vanhaa ei päästä pois, sitä hyvääkin.
Sedona metodi on oiva työkalu arkeen. Toimii asioihin ja
ihmisten tekoihin, jotka ärsyttävät. Pari kertaa olen herännyt aamuyöstä stressaamaan.
Tunne velloo jo valmiiksi, joten siihen on helppo tarttua. Pari kolme luopumistreeniä
ja uni tulee heti takaisin. Paljon puhdistavampaa kuin liikunta, jota tarjotaan
nykyisin ohjeeksi ja ratkaisuksi kaikkiin ihmiselämän pulmiin. Liikunta on toki
hyvinvoinnin peruspilari, sitä ei voi kiistää. Mutta joihinkin asioihin
tarvitaan enemmän…
Tai oikeastaan vähemmän. Tämä harjoitus on minulle kuntosalitreeniä
helpompi.
Ajatuksia herättävä kirjoitus.
VastaaPoistataina
Kiitos paljon! :)
VastaaPoista